Hyvää vangkilaa toivoo Jenna

Susanna Alakosken toinen romaani ei anna lukijalle armoa. Se vetää mukanaan, pakottaa lukemaan, panee näkemään. Äänen saavat läheiset. Alkoholistien ja huumeidenkäyttäjien läheiset, jotka kerta toisensa jälkeen toivovat, kunnes eivät enää jaksa toivoa jotta eivät joutuisi jälleen pettymään. Romaanin päähenkilö ja kertoja Anni on murtautunut ulos lapsuutta varjostaneesta riippuvuuksien kehästä toiselle puolelle, sosiaalityöntekijäksi. Pikkuveli Sami on narkkari. Annin vuolas sanojen virta paljastaa ne mekanismit, jotka pitävät kehän suljettuna. Kaikki lapset eivät saa yhtäläisiä mahdollisuuksia.Alakosken edellinen romaani Sikalat kertoi suomalaisten maahanmuuttajien asemasta ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Alakoski tarkentaa jälleen katseensa hyvinvointivaltion reunamille, sinne minne katse ei usein eksy. Ei ainakaan tällaisella ymmärtävällä rakkaudella ja tarkkuudella.