Hyvä, paha arviointi

Pitääkö oppilaiden tietoja ja taitoja jatkuvasti mitata? Milloin arvioija on oikeudenmukainen, totuudellinen ja toisista huolta pitävä? Miksi ulkoinen arviointi voi jopa hidastaa kehittämistä? Mihin arvioinnissa tarvitaan arvioitavan autonomian kunnioittamista? Miksi vastavuoroisuus edistää oppimista ja kasvamista?Arvioinnin kysymykset ovat monella alalla ajankohtaisia. Hyvää ja oikeaa halutaan opetus- ja kasvatusalallakin edistää arvioimalla ahkerasti ja monin menetelmin. Samaan aikaan keskustellaan paljon siitä, mikä oppimisessa, kasvamisessa, opetuksessa tai koulutuksessa on eettisesti kestävää ja kenen kannalta. Myös arviointi eli arvon antaminen ansaitsee pohdinnan: Mikä siinä on hyvää ja oikeaa? Miksi? Kenen kannalta ja millaisin tarkoitusperin?Kirja pureutuu kansallisesti ja kansainvälisesti niukasti käsiteltyyn aiheeseen eli arvioinnin etiikkaan. Siinä esitellään eettisesti kestävän arvioinnin arvoja ja periaatteita sekä arvioijan keskeisimpiä hyveitä. Kirjassa painotetaan huolenpidon ja oikeudenmukaisuuden sekä osallistavan arvioinnin lähestymistapoja ja tarkastellaan kriittisesti kilpailullista arviointikulttuuria. Arviointietiikka nähdään erityisesti suvaitsevaisuuden, moniarvoisuuden ja vastuullisuuden edistäjänä.