Junassa

Kun Lumierén veljekset järjestivät Pariisissa joulukuussa 1895 maailman ensimmäisen maksullisen elokuvaesityksen, pääosassa oli juna. Veljesten teos Juna saapuu asemalle herätti paniikin katsomossa, kun ihmiset luulivat junan vyöryvän heidän päälleen.Junan ja elokuvan välillä on aina ollut kiehtova kohtalonyhteys. Junassa tapahtuva elokuvajakso on aina myös jotain enemmän kuin jäljentävä kuvaus. Junakohtauksissa ajan ja tilan kokemus kokee täydellisen muodonmuutoksen, jossa tosiasia ja fantasia sekoittuvat; ajan ja paikan taju hämärtyvät. Mikään liikenneväline ei ole samalla tapaa lumonnut elokuvantekijöitä kuin juna. Siksi ei olekaan ihme, että niin monissa elokuvissa on vangitsevia junakohtauksia, jotka ovat jääneet hallitsevina katsojien mieleen. Muistamme monet teokset junaelokuvina, vaikka niissä ei olla junassa kymmentä minuuttia pidempään.Peter von Bagh sukeltaa junan ja elokuvan yhteiseen historiaan Junassa-teoksessaan. Polttopisteessä ovat junaelokuvien klassikot, kuten John Fordin Rautahepo tai Sidney Lumetin Idän pikajunan arvoitus, kuin myös elokuvat, joihin junakohtaus on antanut oman, kiistattoman leimansa. Mitä olisi esimerkiksi Billy Wilderin Piukat paikat ilman junakohtauksia?Totuttuun tapaansa von Bagh ei pysähdy tarkastelemaan aihettaan ainoastaan elokuvan näkökulmasta. Hän kaivaa suunnattomasta muististaan esimerkkejä muistakin junan ylistystä ja kiehtovuutta käsittelevistä taidelajeista, kuten kirjallisuudesta.Junassa on pieni suuri kirja junista ja elokuvista, joiden yhteinen matka on kestänyt yli sata vuotta. Junassa tapahtuva elokuvajakso koskettaa sisintämme ja tavoittaa monen asian ytimen: katseemme logiikan, uneksimisen kykymme ja inhimillisen uteliaisuutemme.