Kaikella on aikansa

Saarnaajan kirja on vanhan kuninkaan itsetilitystä, todennäköisesti kuningas Salomon. Salomo oli viisas ja hyvä hallitsija, mutta hänellä oli myös suuria heikkouksia. Miellyttääkseen vaimojaan hän salli epäjumalanpalvonnan. Hän kylpi rikkaudessa ja ylellisyydessä. Jumalan nuhtelun jälkeen Salomo asetti koko elämäntyönsä kyseenalaiseksi. Rikkauksilla ja maineella ei ollut enää mitään merkitystä. Ihminen, joka on saanut kaikkea mistä ikinä voisi uneksia, toteaa kaiken lopulta turhuudeksi. Kuningas päätyy lopulta ihannoimaan tavallista vaatimatonta elämää, kohtuullista työntekoa, lepoa, syömistä ja elämän pieniä iloja.