Elämäni mustimmat hetket

Kun amerikkalaisvahvistus Elliot Himsonin vapaaheitto lipsahtaa ohi korirenkaan, pikkukaupungin elämä järkkyy. Paitsi että haaveet sarjanoususta voi heittää, hutiloinnilla pelätään olevan kauaskantoisempiakin seurauksia. Asian oikaisemiseksi Elliot päätetään piestä. Miesparka onnistuu välttämään lynkkauksen, mutta joutuu Ruotsiin töihin. Selvää on ettei Elliotin lanseeraamaa humppa-shimshamia tanssi sen koommin kukaan, eikä kukaan tilaa ravintola Kylmäkiskon baaritiskiltä manhattania. Ettei historia toistuisi, liikuntatoimenjohtaja vetää koko koripallon opetussuunnitelmasta yli. Tilalle valitaan pesäpallo, koska siinä ei ole jännitystä eikä ulkomaalaisvahvistuksia. Vähitellen saadaan kaupungin historia valkaistua ja tehdyt virheet oikaistua. Kaikki paitsi Arvo Niskasen käkkärä tukka, joka ei oikene sitten millään.Muita tummempi Arvo varttuu Tynnyrintekijänkadulla, talossa nimeltä Taivas. Siellä opettaa Kehvelinleski rivot rallinsa, Enosetä jakaa lahjoja ja Taivaanisä korjaa kaiken ikuisuutta silmällä pitäen. Tuntiessaan itsensä ihmisenä ohiheitoksi Arvolla olisi monta syytä vaipua epätoivoon. Onneksi leipuri-kansantieteilijä Runo-Ilja löytää aina sopivat lohdunsanat, kuten: - Älä välitä, Arvo. Ainahan isät pettyvät tajutessaan pojan sittenkin olevan itsensä kaltainen.Elämäni mustimmat hetket on tekijänsä kolmas romaani. Se on paljonpuhuva kertomus Arvo Niskasesta, joka vuosikymmenten jälkeen palaa kotikaupunkiinsa ja ryhtyy puolivahingossa laatimaan sen historiankirjoituksesta uudistettua laitosta. Känkänen tutkailee jälleen kerran tarkoin silmin ja suurella sydämellä pienen ihmisen takkuista mutta väistämättä hupaisaakin räpiköintiä elämän samean virran rantamailla.