Nalle ja Moppe

"Moppe tarjoo käpälää, käkkärässä hännänpää, panee päänsä kallelleen, antaa ruusun Nallelleen." – L. Onervan nimipäiväruno Eino Leinolle, 1916 Tuore ja järkyttäväkin kuvaus kirjallisuutemme tunnetuista rakastavaisista alkaa kummankin syntymästä ja seuraa heidän kasvunsa vaiheita ja teittensä lomittumista, kunnes tilanteet taas tihentyvät vuonna 1913. Ensikohtaamisesta siihen on jo kuljettu pitkä matka. Molemmat ovat ehtineet avioitua, erota ja olla hetken yhdessä myös keskenään. Vähitellen suuri rakkaus on muuttunut ystävyydeksi. L. Onerva on antanut kuuluttaa itsensä säveltäjä Leevi Madetojan kanssa, ja Leino jopa mennyt naimisiin Aino Kajanuksen kanssa. Leino eroaa, mutta Onervan liitto kestää, ainakin periaatteessa, sota-ajan ja sairauksien traagisen ajan läpikin Madetojan kuolemaan 1947. Myös Leinolla ehtii olla vielä muitakin yrityksiä rakkauden poluilla.Ystävyyden ja rakkauden lisäksi Leinon ja Onervan suhdetta värittävät voimakkaat ristiriidat. Kumpikin kaipaa ehdotonta hyväksyntää ja palvontaa, kumpikin haluaa kirjailijana luoda oman uransa. Yhdessäelo ei luonnistu, silti heidän kohtalonsa näyttävät aina risteävän ja solmiutuvan toisin. Erossa ollessaankin Nalle ja Moppe hakevat tukea toisistaan.Hannu Mäkelän vaikuttavan kaksoiselämäkerran keskiössä on Eino Leinon (1878-1926) ja L. Onervan (1882-1972) rakkaustarina, johon myös Leevi Madetoja oleellisesti kuuluu. Sen ohella teos laajenee kuvaukseksi viime vuosisadan alun taiteilijoiden elämänehdoista, ikuisesta rahapulasta, esteettisestä ja eettisestä kamppailusta. Ja kaiken matkaa on läsnä inhimillisten tunteiden koko skaala: rakkaus, kaipuu, onni, pelko ja tuska. Hannu Mäkelän laajaan tuotantoon kuuluu yli 150 teosta: proosaa, runoja, tarinoita lapsille, näytelmiä ja kuunnelmia sekä suomalaisen runouden ja proosan antologioita. Hänen tuotantoaan on käännetty viidelletoista kielelle. Mäkelä on saanut muun muassa kirjallisuuden valtionpalkinnon viisi kertaa sekä Finlandia-palkinnon Eino Leinon teksteille ja ajatuksille rakentuvasta elämäkertaromaanista Mestari vuonna 1995. Romaani ja kaksoiselämäkerta Nalle ja Moppe on Mäkelän monikymmenvuotisen Leino-harrastuksen huipentuma ja perustuu vahvasti dokumentteihin. Keskeistä lähdemateriaalia on ollut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran maaliskuussa 2002 avautunut L. Onervan arkisto; myös Kustannusosakeyhtiö Otavan arkistosta sekä Helsingin yliopiston kirjaston käsikirjoitusarkistosta on löytynyt yhä uutta tietoa.