Syksy Venetsiassa

Jaakko Uusitalolla on takanaan juuri päättynyt avioliitto ja työura opetusministeriössä. Edessä ovat eläkepäivät, joita hän tahtoo viettää poissa Suomesta. Uusitalo päätyy Venetsiaan, jonka kuuluisaan asukkaaseen Giacomo Casanovaan, seikkailijaan ja kirjailijaan, hänen vaimonsa on eron yhteydessä verrannut häntä. Uusitalo ei ole aivan varma mitä kaikkea hän luulee saavansa selville Venetsiassa, mutta jokin ajaa häntä sinne ja Casanovan pariin. Aikaa on vain viikko, pysyvään asumiseen kaupunki on aivan liian kallis. Uusitalo törmää sattumalta nuoreen naiseen, joka tekee tutkimusta venetsialaisen Carlo Scarpan arkkitehtuurista. Kummallakin on oma elämänsä, takana ja edessä. Ja sitten äkkiä yhdessä myös, muutaman ohikiitävän päivän. Syksy Venetsiassa ja Venetossa on kuuma, vaikka eletään lokakuun loppua. Mennyt lomittuu nykyisyyteen, ja silti kumpikaan ei tiedä toisesta mitään, muuta kuin ehkä olennaisimman. Sen, että yhdessä on hyvä olla, juuri nyt, ikäerosta ja kokemusten erilaisuudesta huolimatta. Ja myös rakkaus syttyy, kummallakin tavallaan. Uusitalo ei ymmärrä, mitä hänessä tapahtuu. Mistä, mistä oikein on kysymys? Tarinat ja aikatasot lomittuvat, Casanovan kaksi tärkeää naista tuntuvat muuttuvan osaksi Uusitalon elämää. Onko Venetsiassa kohdattu nainen Uusitalolle Henriette, Casanovan suurin rakkaus, vaiko Marie Charpillon, Casanovan vaikein rakkaus? Vaiko kenties molemmat? Tulevaisuutta ei hänellä ja naisella ehkä ole, mutta jotain heidän välilleen kaiken aikaa kutoutuu. Ja kun loppu jo häämöttää, voi sen takaa ehkä aavistaa myös uuden alun, syksyn auringon pehmeän valon Venetsian vihertävällä laguunilla. Hannu Mäkelän uusi romaani Syksy Venetsiassa on kertomus rakkaudesta, sen ehdoista ja mahdollisuuksista, ihmisten eroista ja kohtaamisen vaikeudesta. Ja silti myös yhdessä olemisen uskalluksesta.