Ei kaipuuta, ei surua

On joulukuinen päivä vuonna 1897 Topeliuksen kotona Sipoon Koivuniemessä. Tavallinen elämänmeno ja tyttären paluu Helsingistä synnyttävät iäkkään Topeliuksen mielessä assosiaatioita ja limittävät mennyttä ja nykyhetkeä. Hänen mieleensä palaavat lapsuuden, nuoruuden ja voiman vuosien muistot, nuoruudenrakkaus, vaimovainaja, suhteet tyttäriin ja huoli näiden tulevaisuudesta. Kaikkeen tähän punoutuvat Topeliuksen ajattelun keskeiset teemat, ikääntymisen ja raskaaksi käyneen satusedän roolin pohdinta.Toini-tyttären ja tämän ystävän Altan kautta Mazzarella kuvaa sitä, miten Topelius kyllä puolusti naisten oikeutta saada koulutusta mutta vastusti naisten äänioikeutta. Hienosti hän kuvaa, miten isä joutuu muuttamaan käsitystään Toinista, kun naisyhdistyksen kalenterista paljastuu, että Toini onkin se nuori runoilijatar, jonka nimimerkillä varustettuja tekstejä Topelius oli arvioinut positiivisesti.Teoksen toisessa osassa kirjallisuudentutkija Mazzarella kertoo, miksi juuri Topelius alkoi kiinnostaa häntä ja miten materiaali ohjasi häntä yhä syvemmälle Topeliuksen perhe-elämän jännitteisiin ja tutkimaan sitä mistä ei haluttu puhua.Mazzarella kirjaa lähteensä samoin kuin Topeliuksen perheen myöhemmät kohtalot. Teokseen sisältyy myös Zacharias Topeliuksen elämänvaiheiden kronologia.