Ihon alla

Tapaamme taas Anna Enbergin, jonka tunnemme jo kahdesta Marianne Peltomaan aiemmasta romaanista, Matka (2000) ja Oikea perhe (2002). Annan tytär Nora on jo neljätoistavuotias eikä Pablitokaan ole enää aivan pikkuinen, hän on kohta kymmenvuotias. Annan lapset ovat syntyneet Kolumbiassa, ja hän on adoptoinut heidät itse, yksinhuoltajana. Vaikean varhaislapsuuden jälkeen Noran ja Pabliton elämä pyörii nyt Suomessa, rikkaassa hyvinvointivaltiossa, mutta pinnan alla, ihon alla, jotkin asiat koskevat kipeämmin kuin toiset. Ja toisia vielä kipeämmin.Nora on selviytyjä, varhaiskypsä ja nokkela tyttö - kerrassaan streetsmart. Helposti hän ottaa itselleen jopa toisen vanhemman roolin, kun alkaa vaikuttaa siltä, että Pablitolla on koulussa vaikeuksia. Taustalla häälyy pojan ja miehen roolit, puberteetin kynnys, omat ja ympäristön odotukset. Eikä harvalukuinen kaveriseurakaan ole aina äidin ja Noran mielestä pojalle kaikkein paras. Sopeutuvaisella Noralla on sitä vastoin paljon kavereita, ja moni heistä on syntynyt muualla kuin Suomessa. Kalkutasta Suomeen muuttaneesta Mariasta tulee Noran läheisin ystävä, sellainen joka tajuaa asioita. Mutta hoksaavainen Norakaan ei huomaa, miten Maria etsii elämänsä tuntemattomia alkuvaiheita ja kaipaa vierasta, entistä kotimaata, Intiaa, josta hän ei muista mitään. Lastaan eivät osaa lukea sen tarkemmin myöskään Marian vanhemmat, hyvää tarkoittavat ja itsenäisyyteen kannustavat Eija ja Lasse. Tytön kaipuu saa tuskallisia piirteitä, mutta kuka ymmärtäisi Marian hätähuutoa?